II reviews (in finnish)

imperiumi.net:
2003 perustettu hyvinkääläinen Lähdön Aika on julkaissut tasaiseen tahtiin pienjulkaisuja ja yhden albuminkin. Vuosien varrella yhtyeen ilmaisu on alkuaikojen raskasmetallisen hardcoren ja sludgen jälkeen painottunut entistä vahvemmin doomimpaan puoleen.

Vain vinyylillä ytimekkäästi nimellä II  julkaistu kakkosalbumi osoittaa bändin kehittyneen huimasti sitten aiempien julkaisujen. Merkittävin ero edeltävään tuotantoon on kappaleiden selvästi pidemmät kestot, mikä kääntyy myös levyn vahvuudeksi. Keskimäärin n. kahdeksanminuuttisiin uhkakuviin on kyetty rakentamaan sellaista kehityskaarta, mikä toisinaan jäi välistä uupumaan pienjulkaisujen, siis lähinnä 7"-sinkkujen rajallisemman mitan vuoksi. Tämä ei toki ole moite kyseisten levyjen sisältöä kohtaan, mutta II:lla kuuluu silti tähän mennessä Lähdön Ajan järeintä materiaalia.

Kun kappaleisiin on tullut kestoa enemmän, ollaan niihin saatu luotua myös enemmän sävyjä ja kulmia. Levystä huokuu melko synkkä yleistunnelma ja myös tasaisen varma ja jouheva sekä ajoittain hyvinkin vahva groove. Viimeksi mainittu puoli näyttäytyy erityisesti kappaleissa Sillat poltettu ja Luomakunnan kruunu, jossa rouhean raskas groove jyrää voimalla. Kuitenkin synkkä yleistunnelma, kulmikas rytmikkyys ja tuomiopäiväisyys luovat eheän kokonaisuuden II:lle.

Se, missä edelleen olisi petraamisen varaa, on vähän turhan yksioikoinen ja hyvinkin hc-henkinen laulu. Hetkittäin tulee vähän tunne, että puhtia puuttuisi, tai vaihtoehtoisesti sitä ikään kuin säästeltäisiin. Miten päin vain - vaikka lauluun tottuisikin, niin äänessä saisi silti olla enemmän syvyyttä ja väriä tulkitsemaan itse musiikkia.

Jos aiemmat julkaisut ovat olleet passeleja pienjulkaisuille, II:lla Lähdön Ajan miehistö osoittaa, että rahkeet riittävät albumimittaankin. Kun levyn kaikki viisi kappaletta ovat selkeästi omanlaisiaan, niin niiden myötä II nousee helposti Lähdön Ajan kypsimmäksi ja tasapainoisimmaksi julkaisuksi.

11.03.2015, Janne Rintala
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=15878

Miasma.fi:

 Tyylikkään melankolisten kansien sisältä paljastuu levykäinen, jonka musiikillinen sisältö on myöskin varsin melankolista. Eikä melankolia tarkoita tällä kertaa varovaista haikeaa puhaltelua vaan tuskaisaa askellusta kengänpohjat tervassa tai sulaneessa asfaltissa. Tyylisuunta on hitaahko metallinen hardcore eli sludgeksi tai doomiksi voisi hyvin tätä nimittää. Yhtyeellä on takanaan useampi seiskatuumainen ja split-levy sekä yksi kokopitkä cd. Käsiteltävä II-kokopitkä on nyt ilmesytnyt vinyylinä ja suunnitelmissa on saatekirjeen mukaan myös kasettiversion julkaiseminen.

Hyvinhän tämä toimii. A-puolella on kolme biisiä ja b-puolella kaksi. Erityisesti rumpujen ja basson yhteistyö sujuu, ja synkeää jumpsutusta on helppo seurata. Suomenkielisissä biiseissä ilmaistaan eksymisen, epätoivon ja turhuuden tunteita, samoin kuin osoitetaan ihmisten ja uskomusten typeryyksiä – tietyissä kohdin melko saarnaavaankin sävyyn. Omaan makuuni vokalisointityyli on hieman liian tukahtuneen kuuloista ölinää vaikka hyvinhän se toki sopii epätoivoiseen tunnelmaan. Etäisesti tuli joissakin kohdin mieleen pari vuotta sitten hajonnut englantilainen Centurion’s Ghost. Tai sitten sanotaanko vaikka Cro-Mags soittamassa riisutumpia versioita vanhoista Paradise Lostin biiseistä. Soundit ovat luontevat ja selkeät eikä raskautta ole lähdetty hakemaan laittamalla useita kitararaitoja päällekkäin. Samalla riittävän rosoinen ja korvienmyötäinen äänimaisema siis.

Kappaleet vaihtelevat hieman temmoiltaan mutta sama epätoivoinen rullaavuus säilyy niiden kesken. Tämä on toisaalta myös pieni miinus, sillä hieman enemmän irtiottoja riffien tyylissä ja vokalisoinnissa tekisi levystä väkevämmän kokemuksen. Nyt juna kyllä kulkee mutta raiteiden reitti on melko hyvin selvillä jo ensimmäisen kappaleen jälkeen. Toisaalta väkisin väännetty yllätyksellisyys voisi olla kiusallista kuunnetavaa sekin. Huomioita: Inertia-biisin loppuhidastelut ovat asiaa. Ensimmäisen kappaleen alussa kitaran surina on lämpöisen kuuloinen, hyvä tapa aloittaa levy. Ei koskaan -biisissä on tyylikäs yhdistelmä post-punkmaisuutta ja tuomitsevaa raskautta.

Seppo Rautio
http://www.miasma.fi/lahdon-aika-ii-lp/

Tallinn Music Week

II out now!

Get your copy 12€ +postage lahdonaika(at)gmail.com
or from the labels:
http://doomedtomisery.blogspot.fi
http://www.rusto-osiris.com
http://ramekuukkeli.nettisivu.org

first review online http://hatredmeanswar2.blogspot.fi/2015/02/lahdon-aikaiirusto-osirisramekuukel.html

II stream +Gig in Estonia

For the next week you can stream II at Kaaoszine webpage
http://kaaoszine.fi/ennakkokuuntelu-lahdon-aika-ii/



March 26th we will play a show in Tallinn, Estonia
https://www.facebook.com/events/341320752728943

LP release +shows

our new record will be released in february. 2 release shows coming too:

26.02.2015 Lepakkomies, Helsinki (+Better Not Born, Dredged)

27.2 Tampere (+Väistä!, Frogskin, Conform)

Luomakunnan kruunu

Listen to the final track from the upcoming album here:
https://lahdonaika.bandcamp.com/track/luomakunnan-kruunu

Review from This Noise Is Ours

http://thisnoiseisours.blogspot.co.uk/ wrote:

Finland and doom are two words that fit together like Cheese and Toast. They're just meant to be! Both Frogskin and Lahdon Aika are completely new to me, but when an e-mail appeared in my inbox with a promo for this split attached, I was a little more than curious. I've been enjoying a lot of Svart/Ektro Records releases of late (when I've found the time to just sit and listen to stuff) and so was more than ready for this two-track record.

Frogskin started releasing music in 2005 and are nearly at the ten-year mark, as are Lahdon Aika, who released their first self-titled CD a year earlier. This split was released by three unknown (to me anyway) labels - Ramekuukkeli, 82-Records and Rusto-Osiris. Anyway, less talk and more doom!

Tracklisting:-

1. Frogskin - ITSE
2. Lahdon Aika - Hiljaisuus Kaikkialla

Begin with Frogskin and you’re greeted with some of the slowest/heaviest doom/sludge this side of Profetus! ITSE is a sprawling eight-minute slab of slithering, crawling noise that features deep riffs and hellish growls. Even the occasional flourishes of trebly guitar and organ can’t drag Frogskin up from their deep-water grave!

Lahdon Aika are not as suffocating as Frogskin and their contribution, Hiljaisuus Kaikkialla is more mid-paced. There’s stoner groove and a punk backbone to the song, while the lyrics are in Finnish. When they do break out the doom, they do so in a subtle way. It reminds me a little bit of fellow Finns Terveyskeskus (punk/hc) at times.

Both bands are portray their own ideas of doom/sludge in a unique way. Both bands are well worth hunting down and checking out if you like heavy music with character. Good stuff!